Suomen Karjatilatarvike Oy

Sesonki lähestyy ja puimurit valmistautuvat pelloille. Onnistunut sadonkorjuu vaatii kuitenkin huolellisia esivalmisteluja ennen ensimmäisenkään viljakuorman saapumista tilalle. Viljan varastoinnissa pienetkin laiminlyönnit voivat aiheuttaa nopeasti taloudellisia tappioita. Vaikka laadukas varastotila suojaa satoa säältä ja jyrsijöiltä, siilon sisäpuolelle kertyvä pöly, homeitiöt ja vanhat viljanjämät pilaavat tuoreen sadon herkästi. Siilojen puhdistus ja huolto ennen uutta puintikautta on siksi välttämätön työvaihe, joka edellyttää järjestelmällistä otetta.

Puhdas siilo turvaa uuden sadon laadun ja ehkäisee tuhoeläimiä

Uuden sadon kaataminen likaiseen siiloon on suuri riski. Vaikka uusi erä olisi puitu ja kuivattu täydelliseen varastointikosteuteen, pohjalle ja saumoihin kertynyt vanha vilja imee herkästi ilmankosteutta. Pienikin määrä kostunutta pölyä ja vanhaa viljaa riittää käynnistämään mikrobitoiminnan. Se leviää nopeasti terveeseen viljaan. Ruokaviraston ja asiantuntijoiden mukaan varastotuholaisten ja homepesäkkeiden pääasiallinen lähde on edellisiltä kausilta jäänyt jäte, joka on päässyt hautumaan siilon nurkissa.

"Puhdistamaton varastotila voi pilata arvokkaan viljaerän muutamassa viikossa. Vanha viljapöly suojaa ja ravitsee siilon raoissa talvehtineita tuholaisia, jotka heräävät eloon uuden sadon myötä."

Erityisesti viljakärsäkäs, riisihärö ja erilaiset hinkalokuoriaiset selviytyvät kuukausia siilon rakenteiden raoissa. Kun siiloon ajetaan uutta, lämmintä viljaa, tuholaiset aktivoituvat ja alkavat lisääntyä nopeasti. Huolellinen mekaaninen puhdistus – imurointi ja harjaus – hävittää tuholaisten elinolosuhteet. Tämä säästää rahaa, sillä viljaerää ei jouduta hylkäämään laatuongelmien vuoksi. Samalla estetään homekasvustoja muodostamasta mykotoksiineja eli homemyrkkyjä. Ne tekevät viljasta käyttökelvotonta niin eläinten ruokintaan kuin elintarviketeollisuuteen.

Työturvallisuus ja oikeat työmenetelmät siilojen puhdistuksessa

Viljasiilojen puhdistus on maatilan vaativimpia ja riskialttiimpia töitä. Suljetut tilat, hienojakoinen orgaaninen pöly ja korkeuserot vaativat tarkkaa varovaisuutta. Suositeltavin tapa on puhdistaa siilo ulkopuolelta käyttämällä pitkävartisia työkaluja ja huoltoluukkuja. Sisään menemistä tulee välttää aina, kun se on mahdollista.

Jos siilon sisälle on mentävä – esimerkiksi tiukasti tarttuneen viljaholvin poistamiseksi – työssä on noudatettava tarkkoja turvatoimia. Siiloon menevällä työntekijällä on oltava turvavaljaat ja varmistusköysi. Ulkopuolella on aina oltava valvova apumies, jolla on riittävä fyysinen kyky auttaa hätätilanteessa. Tehokas hengityksensuojain (vähintään FFP3-luokan hiukkassuodatin) suojaa keuhkoja homeitiöiltä ja pölyltä. Näin vältetään viljapölykeuhkon kaltaiset vakavat terveysongelmat. Tyhjennysruuvit ja muut mekaaniset laitteet on kytkettävä fyysisesti irti sähköverkosta ja lukittava ennen siiloon astumista, jotta ne eivät käynnisty kesken työn.

Mitä eroa on tasapohjaisella ja kartiopohjaisella siilolla?

Uutta säilytyskapasiteettia hankittaessa siilon pohjarakenne on yksi tärkeimmistä valinnoista. Se vaikuttaa suoraan päivittäiseen työaikaan ja puhdistuksen helppouteen. Tasapohjainen ja kartiopohjainen malli eroavat toisistaan merkittävästi tyhjennystavan sekä manuaalisen työn määrän suhteen.

Tasapohjainen siilo tarjoaa yleensä paljon varastotilavuutta pinta-alaan nähden, ja sen perustuskustannukset ovat maltilliset. Tyhjentäminen vaatii kuitenkin mekaanista apua, kuten tyhjennysruuvia, sekä lopuksi manuaalista lakaisutyötä. Koska pohjalle jää aina jonkin verran viljaa, tyhjennys ja puhdistus vievät enemmän aikaa. Kiireisenä puintikautena jokainen minuutti on arvokas, ja työtunnit halutaan mieluummin kohdistaa pelloille.

Kartiopohjainen malli puolestaan tyhjenee lähes kokonaan painovoiman avulla. Jyrkkä kartiokulma ohjaa viljan suoraan tyhjennysaukkoon, jolloin manuaalisen lakaisun tarve jää minimaaliseksi. Kenenkään ei tarvitse kiivetä siilon sisälle lapioimaan viimeisiä eriä. Tämä säästää huomattavasti työaikaa ja parantaa työturvallisuutta poistamalla tapaturmariskejä. Kartiopohjaisen siilon investointikustannus on usein korkeampi tukirakenteiden ja monimutkaisemman valmistuksen vuoksi. Se maksaa kuitenkin itsensä takaisin nopeana tyhjennyksenä ja puhtaana varastointiympäristönä. Toimiva ja helppohoitoinen viljasiilo parantaa tilan toimintavarmuutta ja varmistaa, että sato säilyy ensiluokkaisena myyntiin tai omaan ruokintaan saakka.

Miten kuivaava siilo toimii ja voiko se korvata perinteisen kuivurin?

Kuivaava siilo eli ilmastussiilo on monikäyttöinen ratkaisu, joka yhdistää viljan säilytyksen ja kosteuden hallinnan. Toiminta perustuu siihen, että siilon pohjan kautta puhalletaan suuria määriä ulkoilmaa viljamassan läpi. Jatkuva ilmavirtaus sitoo kosteutta ja kuljettaa sen ulos siilon kattoaukoista. Suuri ilmamäärä pitää viljan viileänä ja estää sitä lämpenemästä. Se katkaisee homeiden kasvumahdollisuudet ja pitää viljan tuoreena pidempään.

Suomen haastavissa ja usein kosteissa korjuuolosuhteissa herää kysymys, voiko tällainen järjestelmä korvata perinteisen lämminilmakuivurin kokonaan. Työtehoseuran (TTS) selvitysten mukaan ilmastussiilo toimii tehokkaimmin silloin, kun puitavan viljan kosteusprosentti on maltillinen ja ulkoilman suhteellinen kosteus alittaa 70 prosenttia. Jos syksy on poikkeuksellisen sateinen ja viljan kosteus ylittää 25 prosenttia, pelkällä kylmällä ulkoilmalla kuivaaminen on hidasta. Tällöin riskinä on viljan laadun heikkeneminen ennen tavoitellun varastointikosteuden saavuttamista.

Siksi ilmastussiiloa kannattaa käyttää ensisijaisesti erinomaisena tuki- ja jälkikuivausjärjestelmänä. Se tuo joustavuutta puintiaikaan. Märkää viljaa voidaan varastoida siiloon odottamaan varsinaista kuivausta ilman välitöntä pilaantumisen vaaraa, kunhan ilmanvaihdosta huolehditaan tarkasti. Jälkikuivauksessa siilo säästää energiaa, sillä vilja voidaan siirtää siiloon hieman nihkeänä ja viimeistellä kuivausprosessi siellä puhaltimen avulla.

Paljonko viljasiilo maksaa ja mistä hinta koostuu?

Uuden viljavaraston hankinta on pitkäaikainen investointi, jonka kokonaiskustannukset muodostuvat useasta eri osatekijästä. Pelkän peltisen siiloelementin hinta antaa usein liian kapean kuvan todellisista kuluista, sillä toimiva kokonaisuus vaatii aina ympärilleen oikein mitoitetun infrastruktuurin.

Suurimmat hintaan vaikuttavat tekijät ovat siilon tilavuus kuutiometreinä sekä sen pohjarakenne. Kartiopohjaiset ratkaisut ovat valmistusteknisesti monimutkaisempia ja vaativat vahvemmat tukirakenteet, mikä nostaa niiden hintaa tasapohjaisiin verrattuna. Toisaalta ne säästävät työtunteja jokaisessa tyhjennyksessä. Materiaalivalinnoilla on suuri merkitys käyttöikään. Paksu sinkityskerros suojaa terästä korroosiolta ja varmistaa, että siilo kestää Suomen vaihtelevia sääolosuhteita vuosikymmenien ajan ilman ruostumisvaurioita.

Maatalousrakentamisen asiantuntijoiden keräämän seurantatiedon mukaan kokonaisinvestoinnista noin puolet kuluu muihin kuin itse siilon osiin. Kustannuksia muodostuu muun muassa seuraavista tekijöistä:

• Pohjatyöt ja perustukset: Tukeva betoniperustus vaatii maaperän mukaan joko maanvaihtotöitä tai paalutusta, jotta raskaasti kuormitettu siilo pysyy suorassa.
• Täyttö- ja tyhjennyslaitteet: Tehokkaat ruuvit, elevaattorit ja kuljettimet siirtävät viljan nopeasti sisään ja ulos, mikä vähentää työkoneiden odotusaikoja pelloilla.
• Sähköistys ja automaatio: Lämpötila-anturit ja automaattiset puhallinjärjestelmät valvovat viljan tilaa puolestasi ja käynnistävät tuuletuksen heti, kun olosuhteet sitä vaativat.

Räätälöimällä järjestelmä tilan olemassa olevaan viljankäsittelyketjuun vältetään turhat laitehankinnat ja saavutetaan paras mahdollinen hyöty käytettyä euroa kohden.

Huolellinen esityö, säännöllinen puhdistus ja oikein mitoitettu tekniikka varmistavat hyvän viljanlaadun. Kun siilojen huolto ja puhdistus otetaan osaksi vuosittaista rutiinia ja investoinnit suunnitellaan säästämään arjen työtunteja, turvataan sadon arvo ja tilan toiminnan jatkuvuus pitkälle tulevaisuuteen.